6 Turvallisuuden muodolliset vastuutahot

6.1 Johdanto

Turvallisuusuhat aikuisten oikeasti:

• 1 globaali ekologisen järjestelmän häiriintyminen

• 2 Maailmanpolitiikka ja sen voimien tasapaino

– kestävä kulutus

– siviilikriisinhallinta ylikansallisesti

• 3Passiivisuus tai raivo sekä muut häiriöt ihmisissä

• 4 Kansalaisten turvallisuus, riskit Ja valmius

 

Turvallisuuden käsite ja ala

Tunne turvallisuudesta, käsitys omasta turvallisuudesta, käsitys turvallisuustilanteesta, sekä henkilön turva ja turvallisuustilanne – nämä kaikki ovat eri asioita: mieti!

Tehdäänkö kohta turvallisuusarvioita sillä perusteella, että jokaisella on oikeus pelätä ja se kenellä eniten tai vahvimpia pelkoja kertoo totuuden?

Yhtälö on siinä, että yleinen kielteinen asennoituminen ihmisryhmään helpottaa myös niiden toimintaa, jotka pyrkivät radikalisoimaan suomalaisia ja maahan muualta tulleita. Lähivuosina on jo uusia suomalaisista, joihin ääriajattelu uppoaa, kun kokevat asemansa uhatuksi kuka mistäkin syystä. Ääriajatteluun luen myös poliittisen populismin ja vahvan nationalismin.

 

Operatiivinen, taktinen ja strateginen toiminta

Näitä sanoja käytetään usein miten sattuu. Missä tahansa organisaatiossa tai toiminnassa voidaan hahmottaa kokonaistilannekuva (strateginen kuva) tai sen osa. Tällöin kuva on kuin pysähtynyt.

Operatiivinen eli toiminnallinen eri ulottuvuuksissa ja tilanteisssa

Taktinen: Suunnittelu tai Toteutus

Strateginen: Suunnittelu tai Toteutus

Operatiivinen viittaa siihen, mitä tapahtuu suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa. Kansallisessa turvallisuusuhissa strategiset operaatiot ovat ”ylätason” eli perustavia toimia ja taktiset operaatiot käytännöllisiä vaikkapa turvaamis- tai pelastustoimia.

Toimijat ja rakenne ovat eri asioita ja se tulisi aina pitää mielessä. Esimerkiksi organisaatio voi vaikuttaa asiakaspalveluun eri tavoin kuin työntekijä itse haluaisi tai sitten työntekijä voi sooloilla eri tavoin kuin organisaatio esittää.

 

6.2 Viralliset vastuutahot

Tässä osiossa tarkastelen keskeisiä ja valitsemiani toimijoita; niitä on monia, joten kaikkia en mainitse. Lainaan ja toistan hiukan myös jo tässä blogisarjassa kirjoittamaani

Hyvinvointi ja turvallisuus kietoutuvat yhteen. Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat aina myös yhteisö ja ulkoiset asiat. Turvallisuuden tunne ja turvallisuus voivat olla myös toisistaan poikkeavat. Vahvasti peloistaan vouhkaavat heikentävät turvallisuudentunnetta yleisesti.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (lyhennettynä hutva tai utva, tai tp-utva on yksi lakisääteisistä valtioneuvoston ministerivaliokunnista, joka kokoontuu tasavallan presidentin ohjaamana. Valiokunnan tehtävänä on käsitellä ja valmistella ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen muihin ulkosuhteisiin liittyvät tärkeät asiat sekä sisäisen turvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen asiat silloin kun ne liittyvät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Suomessa on osittain poliittis-hallinnollinen sektoriajattelu, jossa sisä- ja ulkopolitiikka ovat erillään. Samoin maanpuolustusta käsitellään yleensä omana aiheenaan ilman sidosta kaikkeen muuhun maamme toimintakykyä tukeviin toimiin. Viime vuosina onkin puhuttu myös yleisemmin turvalllisuuspolitiikasta (Turpo), kokonaisturvallisuuudesta ja kokonaismaanpuolustuksesta.

Kokonaisvisiota varten toimii Turvallisuuskomitea. Se avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä laajoissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Komitea seuraa Suomen turvallisuusympäristön ja yhteiskunnan kehitystä sekä yhteensovittaa kokonaisturvallisuuteen liittyvää ennakoivaa varautumista.

Seuraavaksi vain yleiset esittelyt keskeisistä turvallisuusvirnomaisista: toiminnasta ja rakenteista. On hyvä todeta ensin, että sanalla ”strateginen” tarkoitetaan yleensä toimintakokonaisuutta koskevaa yleistietoa ja kuvaa. ”Taktinen” viittaa keskeisiin toimintarakenteen osiin ja ”operatiivinen” usein perustoimintoihin ns. kentällä.

 

6.3 Hätäkeskus ja Pelastustoimi (ensivaste, ensiapu ja -hoito)

Hätäkeskukset ovat alueellisia koordinoiva (strategisia) yksikköjä. Niitä on nykyisin 6 ja saman verran on taktisia (esim. kunnat ja pelastustoimet) ja operatiivisia alueita. Yksikköjen määrää on vähennetty, niitä on toki vielä kymmeniä.

http://www.pelastustoimi.fi/

Hätäkeskukset ottavat vastaan hätäviestejä, tekevät alustavan tilannnearvion ja välittävät tiedon operoiville yksiköille, kuten ambulanssi, sammutusyksikkö, poliisi jne. Monin paikoin Suomessa myös paikalliset vapaapalokunnat toimijoineen kuuluvat hälytyksen saavien joukkoon. Suuremmissa onnettomuuksissa viesti menee valtionhallintoon ja joskus puolustusvoimille.

 

6.4 Poliisitoimi

”Poliisilain mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.

Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Vaikka poliisitoiminta hyvin pitkälti perustuu lakiin, niin poliisin työ ei kuitenkaan ole vain mekaanista lain noudattamisen valvontaa, vaan myös yhteiselon turvaamista ja yksilöiden oikeuksien kunnioittamista. Poliisitoiminnassa noudatettavat arvot ja hyvät toimintatavat sisältyvät poliisin eettiseen valaan.

Jokaisella poliisilla on virkamerkki, joka on pidettävä mukana ja tarvittaessa tai vaadittaessa esitettävä silloin, kun se on virkatehtävää vaarantamatta mahdollista.”

Lisätietoja: https://www.poliisi.fi/

Poliisin toiminta on perinteisesti ollut sisäministeriön toimialaan kuuluvaa. Vuodesta 2010 lähtien on toiminut Poliisihallitus ja sen alaisuudessa Suojelupoliisi, joka vuoden 2016 alussa siirtyi suoraan sisäministeriön alaisuuteen. Poliishallitus on siis strateginen yksikkö osana valtionhallintoa. Sen alaisuudessa toimivat mm. Poliisilaitokset, joita Suomessa on enää 11 kovista säästöistä johtuen. Ks. Wikipedia

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Poliisilaitokset_Suomessa

Ehkäisevää poliisityötä ja väen keskuudessa liikkuvia lähipoliiseja kyllä tarvittaisiin kaikkialle Suomeen. Tämä rinnastuu myös nuoriso- ja sosiaalityön vaikeuksisin jatkuvien karsintojen maassa nimeltä Suomi.

 

6.5 Puolustusvoimat ja reservin toiminta

– varautuminen ja valmius sotaan

– Varautuminen ja valmius poikkeustilaan

– Rauhanajan toiminta

– Varusmies- ja siviilipalvelus

– Reservin toiminta

– Maanpuolustus ja Maan puolustus

Puolustuvoimat takaavat poliisin rinnalla Suomen turvallisuutta. Puolustusvoimat on Suomen asevoimat, jonka tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Tämän lisäksi puolustusvoimien tehtävänä on tukea muita viranomaisia pelastustoiminnassa ja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Uutena tehtävänä puolustusvoimille säädettiin kesäkuussa 2017 kansainvälisen sotilaallisen avun antaminen. (Wikipedia, tarkemmin ks. https://puolustusvoimat.fi/etusivu )

Varusmiespalvelus rinnastuu virallisena nuorisokasvatuksena kouluun ja nuorisotyöhön: varusmiehiä ajatellen laadittu sotilaspedagogiikka on osa nuorisopedagogiikkaa. Siviilipalveluksen osalta tilanne on sekavampi: erilaisia työtehtäviä. Näkisin mielekkäänä sen, että siviilipalvelus olisi yleisesti kokonaisturvallisuuteen kiinnittyvää koulutusta.

Reserviläisliitto on 38 000 jäsenellään Suomen suurin maanpuolustusjärjestö. Liiton organisaatioon kuuluu 18 maakunnallista piiriä joiden alaisuudessa on 326 jäsenyhdistystä. Reserviläisliiton toiminnan tarkoitus on ylläpitää maanpuolustustaitoa, -kykyä ja -tahtoa. Liiton yleisimpiä toimintamuotoja ovat ammunta, urheilu, sotilaskoulutus, maastotoiminta ja maanpuolustustahdon ylläpitämiseen tähtäävä työ. Veteraanien tukitoiminta ja muu perinnetyö on myös yleistä. (Wikipedia)

Reserviläisliitolla ei ole erikseen nuorille suunnattua toimintaa mutta perinteisesti toiminnalliset asiat ovat nuoria vetäneet puoleensa. Näitä ovat mm. erityisesti toiminnalliset ammunnat ja MPK:n kautta toteutettava koulutus. Jäseneksi liitytään paikallisyhdistyksen kautta. Toiminta järjestetäänkin pääosin paikallistasolla yhdistyksissä. Suurin osa yhdistyksistä on kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille avoimia. Osa vaatii vielä asevelvollisuuden suorittamista. Jotkut yhdistykset hyväksyvät myös alle 18-vuotiaita nuorisojäseniä. Alle 30 vuotiaita jäseniä on noin 13 % jäsenistöstä (5000). (Vastaus kyselyyni liitosta)

Takaisin Blogisarjan pääsivulle 

 

Mainokset

7 Kansalaistoiminta ja nuorisotyö

Ihmisenä olemisen yleinen piirre on sosiaalisuus ja eettisyys on ihmisten välisen vuorovaikutuksen toimivuutta, jotain hyvää – mikä on elinehto. Ihmisellä on taipumus eettiseen hyvään, mutta sen toteutuminen edellyttää sen kasvatusta, kehittämistä ja vaalimista. Suomalaisen nuorisotyön historiallisista juurista löytää kansalaisen, kansalaiskasvatuksen, ja itsekasvatuksen ideoita luonteenkasvatuksen merkityksessä.
Tarvitaan varmasti eettisten näköalojen ajattelua ja keskustelua ja siinä voidaan käsitellä myös ideoita arvoista. Mutta koko ajatus etiikasta ja pyrkimyksestä hyvään jää puolitiehen, jollei keskitytä myös siihen, millainen on hyvä ihminen ja miten ihminen voi kehittyä eettisesti. Voidaan kysyä, millaista ihmisyyden eetosta nuorisotyössä edustetaan ja millaista ihmisyyden eetosta nuorille tavoitellaan.

Olen (artikkelissani 2017) esittänyt, että nuorisotyölle tunnusomainen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tapa on sen yhteistä eetosta määrittävä. Kohtaamisen tapa on aina eettinen asenne. Esittämässäni ajattelussa se on etiikan perustapahtuma. Sellaisena kohtaamisen ja vuorovaikutuksen voi nähdä sekä yksilöllisenä haasteena omalle persoonallisuudelle ja kyvyille, ihmisyydelle ja itsetoteutukselle, että yleisinhimillisenä haasteena hyvälle olemisentavalle missä tahansa yhteisöissä.

Soveltaen ja konkretisoiden virtuisimi asettaa nuorisotyölle kaksi pääkysymystä: millainen on hyvä nuorisotyötekijä ja millainen on se ihmisen ihanne, joka nuorisotyössä määrittää nuoren kasvun tavoitteita? Oletukseni on, että vastaukset näihin kysymyksiin ovat koko ajan tarjolla nuorisotyössä, että niiden ymmärrettäväksi tekeminen on nuorisotyön kannalta olennaista.

Nähdäkseni sekä nuorisotyön eri toimien moninaisuuden, että sitä yhdistävän kansalaiseksi ja ihmisenä kasvun näyn kannalta nuorisotyölle sopisi kokonaisvaltainen ihmiskäsitys sekä siihen sidottu toimintakyky- ja hyveajattelu, joita esittelin em. artikkelissani.

 

Juuret nuorissa kansalaisissa, versot tulevaisuudessa

 

Nyt tarkastelen lyhyesti sitä, millaiset nuorisotyötä määrittävät yhteiskunnalliset eetokset ovat määrittäneet nuorisotyötä. Oletukseni on, että ne ovat vaikuttaneet nuorisotyön ulkopuolelta sen asemaan ja siten välillisesti käsityksiin sen merkityksestä, mutta eivät sisällöllisesti sen ydinmerkitykseen. Tuon ydinmerkityksen näen ilmenevän nuorisotyön käytännöllisen kohtaamisen ja yhdessäolon eetoksessa.

Nuorisotyön muodot ja menetelmät luotiin länsimaissa ja Suomessa järjestöissä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Niiden toiminnan suuntaa antavista päämääristä (kansallismielinen, kristillinen, sosiaalidemokraattinen, yleishyödyllinen, kontrolloiva, tukeva jne.) huolimatta niitä yhdisti kansalaiskasvatuksen idea, joka painotti sivistystä, itsekasvatusta ja yhteisöllisyyttä. Myös suuntautumisestaan riippumatta ne herättivät epäilyjä vanhan vallan edustajissa yhteiskunnassa ja Kirkon piirissä.

Esimerkiksi kansanvalistuksen ja kansalaiskasvatuksen ideoita edistävät Nuorisoseurat ja kristillisten järjestöjen nuorisotoiminta nähtiin radikaaleina. Toisaalta jo 1930-lukuun mennessä ne tajuttiin myös voimavaroIksi – tämä toimintojen synkronointi näytti kykynsä 1940-luvun sotavuosina ja niistä toipumisessa, jolloin myös nuorisotyön ja toiminnan rakenteet noteerattiin valtion ja lainsäätäjien taholta. Nyt ne on ikään kuin unohdettu: kuitenkin ilman Kirkon ja järjestöjen jatkuvaa panostusta yhteiskunta Suomessa murenisi nopeasti – valtio on siinä vain väline vaikka sen edustajat saattavat ajatella kansaa palvelevan tehtävänsä valtiaan roolina.

 

 

Muistutus

 

Ihminen ei voi ymmärtää toista ihmistä enempää kuin itseään, eikä oppia ymmärtämään itseään ilman toista ihmistä. Ihminen tarvitsee yhteisöjä ja yhteiskuntia, kulttuureja, antamaan itselleen mielen. Yksilön toiminta voi nousta häntä itseään suuremmaksi ja hän voi vaikuttaa yhteisössä tai yhteiskunnassa kuoltuaankin. Yhteisöt ja yhteiskunnat tarvitsevat ihmisiä sekä säilyttämään ja ylläpitämään että kehittämään ja muuttamaan. Ihmisten kautta yhteisön tai yhteiskunnan sisältöjä voi välittyä, vaikka se lakkaisi sellaisenaan olemasta (yhteiskunnat eivät ole kiinteitä ja samanlaisina jatkuvia). Tätä ilmiötä kutsutaan kulttuuriksi. Selviytymisen takeita on ovat se, että kulttuureja on monia sekä se, että sivistys on yhteiskunnissa tärkeimpiä asioita, joihin panostetaan.

 

Nuorisoala ja turvallisuus

 

Kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten päivittäinen toiminta on siis erittäin merkittävä. Seurakuntien vapaaehtoistoimijat kuuluvat joukkoon. Lasten ja nuorten parissa toimii suunnitellusti vuosittain jopa 100 000 kansalaista ja toimintaan osallistuu satoja tuhansia nuoria. Olisi outoa ohittaa tämä toimintakenttä kun puhutaan turvallisuudesta.

Seuraavassa esimerkkinä muutama taho, painotuksena nuorisotoiminta ja-työ. Ne muodostavat merkittävin resurssin ja ovat huomattava reservi mihin tahansa kriisitilanteseen.

Keskusjärjestöt sekä alue- ja paikalliset yhdistykset: Järjestöjen ja vapaaehtoisten toiminta, VPK: n ja SPR: n, 4H: n, Setlementtijärjestön sekä MLL: n nuorisotoiminta, Partio, Valtakunnalliset nuorisokeskukset ja seikkailukasvatus, kuntien ja seurakuntien perusnuorisotyö, nuorten tieto- ja neuvontapalvelut, etsivä- ja erityisnuorisotyö. Kaikkien näiden osalta voidaan todeta sama ongelma kuin poliisilla (vrt. blogisarjan osa 5): järjestöjen perustoiminnan rahoitus on vuosi vuodelta heikentynyt ja nuorisotyön ehkäisevät ja tukevat perustoiminnat jäävät ainakin rahoituksessa ongelmien tai keksittyjen ”uusien innovaatioiden” jalkoihin – jatkuvasti näkee uusia projekteja joiden kehittämisrahoitukselle pyritään samaan, kuin tavallisessa nuorisotyössä on vuosikymmeniä tehty. Aivan kuin haluttaisiin pirstoa turvaa ylläpitävä jatkuvuus.

 

Takaisin Blogisarjan pääsivulle

Blogisarjan pääsivu (Turvallisuus)

Blogisarja käynnistyi alkuvuonna 2017 ja täydentyy vähitellen.

Kirjoitan jäsentääkseni ja päivittääkseni näkökulmiani sekä ylläpitääkseni luku- ja kirjoitustaitoa, tutkijan ja tiedonhaun valmiuksiani. Suurin osa kaikesta tässä tekstissä on jäsentelemääni yleistä sisältöä, josta on kirjoitettu aeimminkin ja paljon. Toisaalta olen huomannut, että perustietojen puutetta on ihmisillä paljon ja blogit saattavat tavoittaa joitakin, jotka eivät aiheesta muuten alkaisi lukea.

Samalla teksti edustaa osittain omaa ehkä filosofistakin pohdiskkeluani. Pyrkimykseni on välttää moralisointia, mutta en ole editoinut pois kaikkia mieleeni tulleita sivupoimuja, koska asiapainotteisessa tekstissä ne voivat olla jopa virkistäviä. Tämä blogisarja ei valmistuessaan ole valmis kokonaisuus ja sitä voi ajatella vaikka käsikirjoitusluonnoksena. (Työttömänä en saa mitään kirjaa ammattillisesti kirjoittaa.)

Olen huomannut, että lukiessani, etenkin aiemmin oppimaani kerratessani ja päivättessäni, tai minulle aeimmin tuntematonta ajatellessani – tapahtuu ajattelun lisääntymistä.  Se tarkoittaa käytännössä, että käsitykseni siitä mitä tarkastelen, kehittyy ja saattaa muuttua ajattelun ja kirjoittamisen edetessä. Samalla kohtaan tavanomaisen tekstin peräjäkeisen narratiivimuodon rajoitteet. Mutta ainakin tässä vaiheessa siihen on tyydyttävä. En halua käsikirjoitusta myöskään sotkea linkeillä ja lähdeviitteillä, joiden määrä tätä sarjaa tehdessä koko ajan kasvaa.

Uskon että tekstiäni voi lukea ajattelun virikkeenä muutenkin kuin vain minun näkökulminani. Paitsi että sisällön kanssa samoja (ja poikkevia) näkökulmia löytää jos lukee riittävästi aatteista ja ideologioista, ovat omat näkemykseni myös saanet aineksia yli 15 vuoden toiminnasta varsin läheltä suomalaisen yhteiskunnan rakeneiden ja politiikan, sekä kansalaistoiminnan sisältöjä, vaikka melko ”näkymättömästi”.

Sisältö:

Johdanto

Ihmiset uhan kohteina ja aiheuttajina, perusmekanismit kääntymiselle pois tai jotain vastaan.

Osa 1: Syrjäily

Syrjäytymisen käsitteen epämääräisyys, sen hallinnointi ja vastanäky: politiikan vieraantuneisuus. Hyvinvoinnin ongelmat sekä jokaisen terveys ja sairaus laaja-alaisesti. Ehkäisy esillä mutta korjaavan painotus. Syrjäytymisen suhteellisuus ja myönteisestä kielteiseen. Tavanomainen välinpitämättömyys ja poltiikka osallisuuden rajoittajana.

Osa 2A: Aatteet, kommunikaatio, kriittisyys ja järki

Käsitteet, sanat ja asiat, tarkoite ja merkitys, informaatiovaikuttaminen. Tieteellisen ja tavallisen ajattelun ero, kriittisyys tai ”kiittisyys” ja järki. Johdantona seuraaviin: Asenteet ja aatteet ulottuvuuksina: johdanto seuraaviin Jakson 2 osiin.

Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa

Osa 2B: Radikaali, konservatiivi ja liberaali

Sanoja käytetään miten sattuu. Näiden kirjoitusteni lähestymistapa. Asenteiden ja aatteiden ymmärtäminen ja kielen ilmaisumuodot.  Radikaali ja konservatiivi, Radikalismi ja konservatismi yleisesti, Radikalismi ja konservatismi erityisesti, Liberaalisuus ja liberalismi.

Osa 2C: Välihuomiota ja näkökulman tarkennusta

– 1) Informaatio, tieto ja ymmärrystä

Informaation välittymisen kehitys. Ymmärtäminen ja tietäminen. Mitä tieto ja siihen perustuva ymmärtäminen on. Varmuus ja epävarmuus.

– 2) Informaation ymmärtäminen ja tilannekuva

Huhu, kohu ja juoru. Varmuuden koostaminen ja hajottaminen informaatiolla. Tilannekuvan totuus ja sen hämärtyminen (pakkopalautukset ja sääennusteet).

-3) Vallan luonne ja informaation vallankumous

Vallan moninainen luonne ja perinteiset vaihtoehdot. Vallan perinteinen rakenne ja informaation ylivalta ongelmana. Johdattelu seuraaviin Anarkisuuden, autoritarisuuden ja totaalisuuden kuvauksiin.

Osa 2D: Anarkisuus ja anarkistisuus

Aiheen ja sen ymmärtämisen tärkeys sekä sekavuus – minkä takia pitempi tarkastelu kuin muista ulottuvuuksista.  Sanan käyttö eri merkityyksissä eli sen eri käsitteet ja tarkoitteet. Anarkisuus huomiota herättävästä käyttäytymisestä ja aatteesta riippumattomana asiana, sekä yleinen ongelmallinen pasiivisuus sen puutteena. Anarkistisuus anarkismin aateperheen kannalta yleistäen sekä anarksismi ”hyvänä vihollisena”. Anarkismi kielteiset kehitysmahdollisuudet tai kytkökset.

Osa 2E: Autoritaarisuus ja totaalisuus

Nämä aiheet koskevat yksilöitä ja ryhmiä sekä organisaatioita ja valtioita. Niihin liittyvät myös mielenterveyden aiheet,joita tarkastellaan osassa 2/3.

Osa 2F: Autoritaarisuus ja totaalisuus 2/3

Osa 2G: Autoritaarisuus ja totaalisuus 3/3

Osa 3: Asenteiden ja aatteiden ääret ja poliittisuus

Osa 3A  Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys

Osa 3B Virallinen politiikka ja valta, ääripolitikka, sekä demokratiamme normaali ja Ongelmat.

3C Asenteet ja aatteet ihmisissä

Osa 3D: Asenteiden ja aatteiden ääret virallisesti

4 Turvallisuuden perusta on globaalin yhteisön ihmisyydessä

A Sosiaalisuus ja yksilöllisyys: hyvälle sekä edellytys että uhka

B Turvallisuusuhat aikuisten oikeasti

C Kansalaisten turvallisuus ja riskit

5 Turvallinen toiminta (ehkäisten ja vaikuttaen)

Turvaava toiminta

Ehkäisevä työ ja yleinen turvallisuus

Motto 1: nuorissa on tulevaisuus

Motto 2: lokaali on globaalia ja globaali on lokaalia

6 Turvallisuuden muodolliset vastuutahot – tekeillä elokuu

Tässä osiossa tarkastelen keskeisiä ja valitsemiani turvallisuuden toimijoita; niitä on monia, joten kaikkia en mainitse.

Takaisin Blogisarjan pääsivulle